Harvinainen ranskalainen canetille-rintaneula, noin 1830 – Ylistys 1800-luvun alun viehätykselle

Epätavallisen kokoinen ranskalainen rintakoru noin vuodelta 1830, jossa on hienosti veistetty miesmuotokuva ruskeasta kalsedonista, asennettuna vaaleaan akaattiin tai hienovaraisesti hiottuun kvartsiin. Korun anteliaat mittasuhteet, yhdistettynä monimutkaiseen filigraanityöhön ja kirkkaansiniseen emaliin, antavat sille vaikuttavan uusklassisen läsnäolon. Se on luultavasti ollut aiemmin suuremman korun keskeinen osa, mutta muutettu myöhemmin poikkeuksellisen hienoksi rintakoruksi. Harvinainen säilyttäjä 1800-luvun alun hienostuneesta mausta, se on yhtä aikaa vaikuttava ja intiimi, ja hienovaraisesti herättävä.

Esineryhmä Antiikkikorut
rintakoru

Kunto
erittäin hyvässä kunnossa
lisätietoa kuntoasteikostamme

Alkuperämaa
Vaikka siinä ei ole luettavaa leimaa, uskomme sen olevan ranskalaista alkuperää.

Tyyli
1800-luvun alku
lisätietoa tyyleistä

Tyylin erityispiirteet
Tämä koru heijastaa uusklassista estetiikkaa, joka oli erittäin suosittua Napoleonin jälkeisenä aikana, yhdistäen hienostuneen filigraanityön klassisesta inspiroituun profiilimuotokuvaan. Vaikka se toimii nykyään rintakoruna, sen lievä kaarevuus ja rakenteen yksityiskohdat viittaavat siihen, että se oli alun perin rannekorun tai kaulakorun keskeinen osa. Sen koostumus ja tekniikka sopisivat täydellisesti 1800-luvun kokoelmaan.

Aikakausi
noin 1830
Tapahtumia ja faktoja tuolta ajalta, tuon ajan runoutta, tuon ajan muotia.

Inspiraation lähde
Antiikin Rooman klassismi, joka elvytettiin 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa, on selvästi toiminut inspiraationa. Miesmuotokuva tuo mieleen roomalaisten keisarien tai filosofien ihanteelliset profiilit, joita usein käytettiin koruissa hyveen, älykkyyden ja perinnön symboleina.

Teema
Muotokuva korutaiteessa – miehen hahmon muistaminen tai ihannointi. Olipa kyseessä tunnetun henkilön esittäminen tai symbolinen mieshyveen malli, tämä teos kuuluu laajempaan kannettavan uusklassisen kuvaston perinteeseen.

Materiaali 18K
keltakultaa (testattu kivellä)
lisätietoa jalometalleista

Historiallinen muokkaus
Vaikka se toimii nykyään rintakoruna, korun lievä kaarevuus ja rakenne viittaavat vahvasti siihen, että se oli alun perin rannekorun tai modulaarisen kaulakorun – ehkä chokerin tai levykaulakorun – keskeinen osa, joka oli suosittu noin vuonna 1830. Rintakorun kiinnitys ei ole alkuperäinen, vaan se on lisätty taitavasti olemassa olevien rakenteellisten elementtien pohjalta: kaksi onttoa putkimaista osaa takana, todennäköisesti alkuperäisestä rakenteesta. Nämä putket avattiin huolellisesti koko pituudeltaan, jotta toiseen voitiin asettaa saranamekanismi ja toiseen lukko, ja suljettiin sitten huolellisesti. Jännityksen tai muodonmuutoksen puute osoittaa, että muutos on tehty suurella taidolla, luultavasti jo 1800- tai 1900-luvun alussa.

Tekniikka
Kamee on veistomenetelmä, tai tällä tavoin valmistettu koru tai astia. Siinä on kohokuva (positiivinen). Kamee-veistoksessa käytetään kolmea päämateriaalia: simpukankuori tai akaatti (jota kutsutaan kova-kiviseksi Kamee:ksi) sekä lasi. Kamee voidaan valmistaa asettamalla kaiverrettu kohokuva, kuten muotokuva, eriväriselle taustalle. Tätä kutsutaan kokoonpannutuksi Kamee:ksi. Kamee voidaan myös kaivertaa suoraan kerrokselliseen materiaaliin, kuten raidalliseen akaattiin tai kerrokselliseen lasiin, joissa eri kerroksilla on eri värejä. Väriä voidaan joskus korostaa väriaineilla. Kameita käytetään usein koruina. Erittäin hienoja kivikameita valmistettiin Kreikassa jo 600-luvulla eaa. Ne olivat hyvin suosittuja antiikin Roomassa, ja yksi tämän ajan kuuluisimmista kivikameista on Gemma Claudia, joka tehtiin keisari Claudiukselle. Tekniikka on kokenut ajoittaisia uudelleenheräämisiä, erityisesti renessanssin alussa sekä 1600-, 1700- ja 1800-luvuilla.

Emalointi on vanha ja laajalle levinnyt tekniikka. Muinaiset egyptiläiset käyttivät emalia keramiikkaan ja kiviesineisiin. Myös kreikkalaiset, keltit, venäläiset ja kiinalaiset käyttivät emalointitekniikoita metalliesineisiin antiikin aikana. Emali on värillinen tulos, joka syntyy lasijauheen sulattamisesta alustaan polttamalla, yleensä 750–850 °C:ssa. Jauhe sulaa, leviää ja kovettuu muodostaen sileän ja kestävän lasimaisen pinnoitteen metallille, lasille tai keramiikalle. Joidenkin lähteiden mukaan sana emali tulee ylä-saksan sanasta smelzan (sulattaa) vanhan ranskan esmailin kautta. Substantiivina ”emali” tarkoittaa yleensä pientä koriste-esinettä, joka on päällystetty emalikerroksella, kuten champlevé- tai cloisonné-tekniikalla (eri menetelmiä).

Tässä korussa on filigraanikoristelu, joka koostuu hienoista kierretyistä kultalangoista, joista on tehty hienostuneita kuvioita, tässä tapauksessa tyylikkäitä pieniä palloja. Myös granulointia on käytetty. Granulointi on tekniikka, jossa kultaseppä käyttää pieniä metallipalloja, jotka eivät ole juotettu kappaleeseen, vaan kiinnitetään juottamalla. Molemmat tekniikat vaativat tekijältä poikkeuksellista taitoa ja tarkkuutta.

Jalokivet
Tässä korussa ei ole perinteisen määritelmän mukaisia fasetoituja jalokiviä. Siinä on kuitenkin hienosti kaiverrettu miesmuotokuva läpikuultavasta ruskeasta kalsedonista, todennäköisesti sardonyksista, jossa on tummia sulkeumia. Muotokuva on kiinnitetty hienovaraisesti fasetoituun ja hieman läpikuultavaan vaalean harmaanbeigeen pohjakiveen – todennäköisesti akaatin tai värittömän kvartsin lajike – mikä viittaa siihen, että kuva on kiinnitetty eikä kaiverrettu yhdestä kappaleesta. Veistoksen realismi ja kehysten eleganssi heijastavat 1800-luvun alun hienostunutta uusklassista makua.

Syntymäkivet
Ei sovellettavissa.
lisätietoa syntymäkivistä

Ominaisuudet
Ei leimoja.
lisätietoa leimoista

Mitat
9,00 cm (3,54 tuumaa) x 6,86 cm (2,70 tuumaa)
katso kuva mittaviivaimella millimetreissä ja tuumissa

Paino
26,90 grammaa (17,30 dwt)

Adin